Valokuvaus on VALOkuvausta ja muita oivalluksia

Aloitin valokuvauslinjan tammikuussa. Reilu kuukausi on matkaa taitettu varsin vaihtelevissa mielentiloissa. Suurin haaste on ilman muuta se, että olen kurssin noviiseja ja tipun kärryiltä käytännössä joka ilta. Järkkäri on ollut pari vuotta ja kuvannut olen ainoastaan automaattiohjelmilla eikä valokuvauksen historia, tekniikka, linssit, salamat, sanasto jne. ole edes auttavasti tuttuja. En ole sinut kamerani kanssa – siksipä kouluun aikanaan hainkin. En ole käynyt mitään valokuvauskurssia aikaisemmin lukuunottamatta edellisen koulun parin tunnin studiokuvausreissua, joka naurattaa edelleen. Jäi jonkun studiosalaman metalliläpyskät lampun eteen ja alkoi savu nousta. Kröhöm…

Palatakseni asiaan. Kurssilaisista karkeasti puolet on puoliammattilaisia. On kuvattu vuosia tai vuosikymmeniä ja valokuvauskursseja on käyty useita (moni käy myös päällekäin toista kurssia tämän linjan kanssa). On tavallista, että opettaja keskeytetään ja lisätään/kerrotaan miten kyseinen asia oikeasti on. Välillä keskustelut lähtee rönsyilemään ja tuntien johdonmukaisuus häviää eikä aiheesta saa kiinni. Keskustelut vilisee termejä, josta ei ole harmainta aavistusta. Muutaman kerran on käynyt mielessä miksi ihmeessä minut on edes kurssille päästetty, jos se vaatii perusasioiden hallintaa ja vähintäänkin muutaman vuoden tosikuvausta eikä kyse olekaan peruskurssista ”voit ostaa kameran saatuasi perustietoa kameroista”.

Epätoivon tunteet heitän yleensä viimeistään seuraavana päivänä romukoppaan ja yritän päästä asioihin kiinni kotona. Googlaan villisti ja lueskelen perusopusta John Hedgecoe: Valokuvaajan suuri käsikirja. Suurimpia huolenaiheita tällä hetkellä on kameran perusasetukset. Niihin tarvitsisin kipeästi selitysapua. Mitkä on aina käytävä läpi, onko niihin jotain järkevää oletusajatusta, mistä lähteä rakentamaan. Onko jotkut asetukset ihan ok pitää automaatilla. Mihin ei tarvitse koskea ollenkaan… Valokuvauskirjan ja käyttöohjekirjan tavaaminen ei vaan auta. Aivot ei ota vastaan asioita sitä tahtia, mitä yritän ja sekös tuskastuttaa.

Ehkä pitää vaan antaa asialle aikaa ja maltin kanssa mennä. Pari iltaa viikossa ja reilu kuukausi kalenteriaikaa on loppujen lopuksi tosi vähän asian äärellä. Jokainen rippunen tietoa on kuitenkin eteenpäin.

On tässä ehditty myös oppia. Itseasiassa jopa enemmän kuin ajattelin.

• Valokuvaus on VALOkuvausta. Valo on oikeasti yksi tärkeimpiä elementtejä kuvassa. Pelkästään asian ymmärtäminen ja erilaisten kuvien katsominen tästä näkökulmasta auttaa hahmottamaan asiaa. Valon hyödyntäminen ja soveltaminen eri tilanteissa kunnolla tulee viemään vuosia. Jospa tässä asiassa pääsisi kuitenkin jo alkuun.
• Kiinnostavassa kuvassa on yleensä joku pielessä. Teknisesti viimeisen päälle kuvat ovat hienoja, mutta ne ei välttämättä puhuttele. Kun saa ikuistettua hetken/tunnelman, on tavoittanut jotain tärkeää. Jos kuvaa jonkun itselle tärkeän tilanteen, voi kuva olla merkityksellinen ja paras kuva itselle – samalla ulkopuoliselle asia ei avaudu ollenkaan. Tämä oli erityisen iloinen oivallus.
• Haluan oppia kuvauskulmista, sommittelusta ja muusta tärkeästä sen verran, että saan kuvat kiinnostavammaksi. Nyt kuvat näyttää justiinsa siltä mitä ne ovatkin, harrastelijan tekniikka hakusessa -räpsyjä. Ja kuitenkin lopuksi. Oma tyyli löytyy vain kuvaamalla enkä edes halua ulkopuolista ohjausta miten juuri minun kuuluisi tehdä. Mieluummin löydän suunnan ja tyylin ihan itse.
• Kameraharrastajat ja valokuvaajat on erikseen. Itse olen kiinnostunut valokuvaamisesta. On kuitenkin ymmärrettävä millaisilla välineillä saa kohtuullisia kuvia ja mitä missäkin tilanteessa kannattaa käyttää. Iloista on, että opettajat ja luennoitsijat kerta toisensa jälkeen sanovat – käytetään niitä välineitä mitä on, joskus on hyväkin ettei ole liikaa vaihtoehtoja mistä valita. Asiasta tiedän silti aivan liian vähän.
• Valokuvaajat ja photoshoppaajat on kaksi eri koulukuntaa. Ensimmäinen kuvaa luomuna ja tekee kuvasta mahdollisimman hyvän + korjaa ihan pakolliset kuvankäsittelyssä. Jälkimmäinen taas käyttää paljon aikaa nimenomaan kuvankäsittelyssä. Kuvia voidaan yhdistellä ja tehdä taidetta niin ettei alkuperäisetä kuvaa tunnista. Suurin ryhmä kuvaajista lienee kuitenkin jossain tuossa luomukuvaamisen ja photoshoppaamisen välimaastossa. Itseä kiinnostaa nyt eniten kuvaaminen ja oikeiden asetusten löytäminen kussakin hetkessä, jonka vuoksi pitäydyn kuvien käsittelystä (siinäkin toki lisäosaaminen on enemmän kuin tarpeen).
• Ammattilaisilla on näppituntuma kuvaamiseen ja osaavat valita kaluston tilanteen mukaan, mutta ihan yhtälailla he kokeillen laittavat kuvauspaikan kuntoon. Ei asetukset ja valaisu itsestään mene kohdilleen. Valokuvaaminen vie aikaa ja valmisteluja. On parempia päiviä ja huonompia päiviä.
• Valokuvauksessa on valtava määrä eri osa-alueita, joihin voi erikoistua. Ihmisen ja lasipullon kuvaaminen vaatii eri asioita. Vieläkin enemmän kuin voisi äkkiseltään ajatella.

Meillä on osaavat opettajat ja tunnit on suunniteltu. Se ei ole ollenkaan itsestäänselvää nykyaikana. Olen iloinen, että olen kurssilla, vaikkakin toivoisin kyllä olevani enemmän oman tasoisessani ryhmässä. Saisin varmasti enemmän irti – varsinkin, kun olen järjestänyt asiat niin, että pystyn oikeasti panostamaan opiskeluun.

Tänään alkaa henkilökuvaustunnit. Oppeja pääsen toteuttamaan kunnolla puolentoista viikon päästä ensimmäisellä kuvaussessiolla, josta ehkäpä kuvia marraskuiseen Kaapelitehtaan loppunäyttelyynkin irtoaa. Kuvauskohteena E Street Punks, tietenkin. Jännää.

Aloitan tänään myös opiskelijoiden valokuvaajaesittely-sarjan. Taktisesti olen ensimmäinen esittelijä, että saan keskittyä muiden pitämiin esittelyihin täysillä eikä tarvitse enää miettiä omaani. Parin tunnin googlauksella päädyin esittelemään rockvalokuvaaja Tomi Palsan. Palsaan päädyin monesta syystä. Olen kiinnostunut rockvalokuvaamisesta ja tykkään ottaa kuvia keikoilla. Kuvausolosuhteet on vaikeat ja siellä on pakko vain räiskiä ja toivoa, että joku onnistuu. Kun valikoin kuvaajaa, törmäsin Jarkko Martikaisen tekemään haastatteluun Palsasta. Asenne ja itseoppineisuus tekivät suuren vaikutuksen. Lainasin myös Tomi Palsan Tunnelmat ja kuvat -kirjan kirjastosta ja se vahvisti ajatuksen.

Alla joitakin kuvia. Pääasiassa käsittelemättömiä. Kuvittelen, että näin näen parhaiten oppimiskäyrän kurssin aikana.